maanantai 11. huhtikuuta 2016

Lauantai olikin viimeinen päiväni Intiassa. Lähdin aamulla klo.4.45 kohti lentokenttää ja Delhiä. Lento Amritsarista Delhiin oli kuoppainen, mutta voi niin nopea. Lentokonekäyttäytyminen on joskus mielenkiintoista. Jengi vastaili puhelimeen lennon aikana, vaikka henkilökunta siitä huomautti ja kun kapteeni käski turbulenssin takia matkustmohenkilökunnankin vöihin istumaan, niin mämä eivät siitä häiriintyneet vaan jatkoivat aamupalan jakamista... Noohh..
Delhissä oli kuumaa ja savusumuakin oli jonkin verran. Majoituttuani hotelliin hyppäsin minulle etukäteen varattuun taksiin ja lähdin katselemaan nähtävyyksia ja vähän ostamaan tuliaisiakin.
Ilma oli kuuma, mutta jaksoin kuitenkin olla kierroksellani kokonaista yhdeksän tuntia. Janbath Bazaar oli ihan samalla paikalla kuin 20v sitten.

 Qutub Minar
Qutub Minar, maailman korkein tiiliminareetti. Paljon intialaisia turisteja ja kauniita raunioita.
 
 Humayunin mausoleumi, Humayn Tomb, on intialaisen suurmogulin Humayunin viimeinen leposija Delhissä
 Sunnintaina olikin ohjelmassa aamupalan jälkeen lähtö lentokentälle ja kohti omaa kotia. Viimeiset kuvat Intiasta olivat tämmöiset:



Torstai ja perjantai menivätkin jo rutiinilla. Välillä vähän osastot vaihtuivat, tytöt menivät välillä naisten osastolle ja pojat tulivat lasten osastolle.
Itse halusin olla lasten osastolla, koska oli jo tutustunut lapsiin ja mielestäni minusta oli siellä ehkä eniten hyötyä, sen nyt mitä oli.
Käytiin kärryttelemässä ja keinumassa Manavalan alueella muutamien lapsien kanssa ja voi sitä iloa ja jännitystä, kun he pääsivät osastolta välillä ulos. Ja keniuminenhan nyt on riemukasta kaikista lapsista.
Kävelytuella kävelemistä auttamassa

Illalla käytiin vielä ystävämme kanssa hieman ostoksilla ja lipsahdettiin katsomaan myös Kultaisen Temppelin iltavalaistusta. Nyt siellä oli paljon rauhallisempaa kuin sunnuntaina ja ei ehkä päästy niin moneen kotialbumiinkaan.


Perjantaina olin Manavalassa vain aamupäivällä ja kävin sitten järjestämässä seuraavan päivän Delhin kyydityksen ja muut käytännön asiat kuntoon.

Perjantaina iltapäivällä kävimme vielä tututstumassa Mr Jollyn ja Mrs Balquishin pieneen luomufarmiin, jossa alkaa tulevaisuudessa myös maatilamatkailu.

torstai 7. huhtikuuta 2016

Keskiviikon ohjelma alkoi jo sujua rutiinilla. Aamulla ajeltiin Manavalaan. Ilmoittautumisen jälkeen tytöt lähtivät lastenosastolle ja pojat miesten osastolle.
Kuva lastenosaston ulkopuolelta.

Lastenosastolla me kaikki pääsimme syöttämään lapsille aamupuuroa ja sen jälkeen opiskelijat mittasivat intialaisten sairaanhoitajaopiskelijoiden kanssa lämpöjä ja verenpaineita muutamilta lapsilta. Lämpö täällä ilmoitetaan Farenheitteina, joten osassa mittareista tuli meidän mielestä hassuja lukemia ja osassa 'normaaleita'. Kaikki sitten muutettiin farenheiteiksi. Tämän kierroksen jälkeen mentiin taas leikkihuoneeseen leikkimään. Intialaisia opiskelijoita me kiinnostimme kovasti, melkein enemmän kuin lapset....

Verenpainetta mittaamassa.
Lämpöjä kokeilemassa.
Henkilökuntaa ja opiskelijoita.

Lounaan jälkeen menin miestenosastolle, koska siellä oli yksi englantia puhuva asukas, joka oli pyytänyt tapaamista kanssani. Se olikin mielenkiintoinen keskustelutuokio paperin välityksellä ja kosketti minua kovasti.
Illalla ystävämme vei meidät vierailemaan hindutemppelissä ja saimme tuoksutella ja fiilistellä oikeaa Intiaa. Temppeli oli kopio vuoren rintellää Jammu-Kasmirissa sijaitsevasta temppelistä ja saimmekin kulkea 'luolassa', kahlata 'virrassa' ja kivuta lukuisia portaita ja seikkailla sokkeloisissa käytävissä. Aika hauska idea, jostain syystä tuli Vekkula mieleen.

Hanumanilta voimaa.

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Meillä on ollut taas mahtavat kaksi päivää. Maanantaina opiskelijat aloittivat työpaikassaan Manavalassa. Manavalassa on naisten, miesten ja lasten osastot, vanhusten asuntola, erityiskoulu ja kuurojen koulu sekä koulu ulkopuolelta tuleville köyhille lapsille. Manavalan yksikköä johtaa Herr Jay Ji. Asukkaita koko yksikössä on tällä hetkellä noin 800. Ensiesittelyjen ja tutustumiskierroksen jälkeen jämähdämme lastenosastolle. Lastenosastolla suurin osa lapsista on jollain tavoin kehitys- tai liikuntavammaisia. Me saimme leikkiä heidän kanssaan leikkihuoneessa lounaaseen asti. Lapset olivat aivan ihana ja voi niin vähään tyytyväisiä, pienetkin hassuttelua kirvoittivat ihan mahtavia nauruja.
 Kuvassa Herra Jay Jin kanssa
 Manavalan proteesipajalta
Lastenosaston leikkihuoneesta
 Kuurojen koulun väliaikainen luokkahuone
Manavalan koulu, johon lapset tulevat Manavalan ulkopuolelta.

Maanantaina iltapäivällä pääsimme tutustumaan Pingalwaran luomutilaan, joka on harvinaisuus Intiassa. Tila on omavarainen ja tuotteet käytetään mm. Manavalassa. Herra Rajbir Singh Ji ystävällisesti esitteli tilaa meille. Ensimmäisen kerran näin myös lehmän, joka osasto avata portin ja tulla luokse kun sitä kutsuttiin. Ihanaa oli olla maalla. Seurasimme kuinka sokeriruosta keitettiin sokeria ja saatiin sitä säkillinen mukaankin.
Valkosipulin kasvatusta.
Tämä lehmä tuli kutsusta luokse, osasi avata portinkin itse.
Sokeriruo'on keräystä.
Sokeriruo'osta puristetaan mehua. Tätä myytiin kadullakin.
Sokeriruokomehua on keitetty kaksi tuntia ja sitten se jähmettyy kovaksi, fariinksokerin kaltaiseksi sokeriksi, jolla on kuulemma hyviä terveysvaikutuksia ja ei ole elimistölle niin haitallista kuin tavallinen sokeri.

Tiistaina saatiin viimein virallinen ohjelma ja päästiin vähän työntouhuunkin. Tytöt ja minä oltiin lastenosastolla ja pojat olivat miesten osastolla. Sain assisteerata fysioterapeuttia, joka kuntoutti spastisia lapsia. Aika menikin nopeasti ja ihailtiin vähän Suomi-kuviakin samalla. Opiskelijoilla on mielenkiintoinen ohjelma ja he pääsevät tutustumaan lähes kaikkiin osastoihin parin päivän ajan, elleivät sitten päätä viihtyä kauemmin jollain tietyllä osastolla.



sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Sunnuntaina pakollisessa ohjelmassa oli tutustuminen sikhitemppelin pyhimpään eli Kultaiseen Temppeliin ja sikhien kulttuurikeskukseen. Aamulla taksi ei tullut joten pöräytettiin kohteeseen rikshalla. Ja taas meitä vähän jännitti. Paikalla oli väkeä jälleen hurjasti (vältä väkijoukkoja, miten se nyt menikään...), mutta saimme osaksemme vain suunnatonta ihailua. Esiinnymme varmaan sadan intialaisen kotialbumissa, kun kaikki halusivat ottaa kuvia meidän kanssamme. Temppelillä oli väestä huolimatta harras tunnelma ja vierailu oli äärimmäisen kiinnostava. Tutustuttiin myös vähän kävellen Amritsarin katunäkymiin.










Lauantaina meille oli järjestetty vielä vierailu mielenkiintoiseen raja-seremoniaan. Joka ilta klo. 17 Intian ja Pakistanin välisellä rajanylityspisteellä Atari-Wagah järjestetään seremonia, jossa sotilaat molemmin puolin rajaa 'kukkoilevat' toisilleen. Tilaisuudessa oli varsinaista urheilujuhlan tuntua, huutokilpailua ja torvensoittoa. Meitä vähän hirvitti, varsinkin kun oli ohjeena välttää väkijoukkoja ja tuolla oli väkeä aivan hirvittävästi. Onneksi ulkomaalaisia pääsimme 'vip' puolelle jossa oli aavistuksen verran väljempää. Oli myös hirvittävän kuuma. Mutta hauska tapahtuma se oli.


Kylläpä meillä on ollut työntäyteiset kaksi päivää, kun olemme tutustuneet ympäristöömme ja kulttuuriin ja hoitaneet paperiasioita.
Lauantaina startattiin heti aamulla reippaina kohti Jeet travelsin toimistoa.

Kuvassa toimistoon johtavien portaiden edessä ihana kuljettajamme Happy.

Toimistolla kun saatiin asiat hoidettua, lähdettiin hyväntekeväisyysjärjestö Pingalwaran toimistolle tekemään työssäoppimisen sopimuksia. Pingalwara auttaa niitä, joilla ei ole ketään ja mitään ja tarjoaa mm. suojaa, hoitoa, kuntoutusta ja koulutusta niin lapsille, kehitysvammaisille kodittomille kuin muillekin apua tarvitseville. Pingalwaran on perustanut sikhi Bhagat Puran Singh Ji.
Toimistolla tutustuimme myös Pinqalwaran historiaan pienen valokuvanäyttelyn avulla. Saimme osaksemme myös huomattavan kunnian kun saimme tavata Dr. Inderjit Kaur Jin joka on tällä hetkellä koko Pingalwaran järjestön johtaja. Kuvassa myös Mr. Bawa Ji, joka allekirjoitti sopimuksemme. Kiersimme tutustumassa Pingalwaran Amritsarin keskustan toimipisteeseen ja tapasimme myös heidän asiakkaitaan.